Mä sain todistaa tänään jotain niin ihanaa että itku tuli. Rakas tyttäreni (1 v 2 kk) lähti kävelemään ilman tukea ja hän innostui siitä niin paljon ettei malttanut enää pysähtyä 🥰 Oon niin onnellinen että sain sen vielä videollekin. Harmittaa vaan ettei mieheni ollut näkemässä sitä. Mutta huomenna hän sen kuitenkin näkee 🙂 Tää viikko on muutenkin mennyt hyvin. Ja viime yö oli ensimmäinen yö viikkoon kun sain nukuttua koko yön heräämättä tai näkemättä painajaisia. Nyt voin hyvillä mielin käydä rentoutuu. Huomenna sit menen tytön kanssa mun vanhempien luo ja näytetään mitä uutta ollaan opittu. Mut niin, elämä hymyilee ja kaikki hyvin. Kerrankin siis kirjoitan tänne jotakin positiivista.