Nyt tällä viikolla alkoi uusi hoitomuoto korvaushoidossa. Sain ensimmäisen Buvidal pistoksen keskiviikkona, annos 24 mg. Nyt on kolmas päivä menossa ja olo on edelleen hyvä. Lääke siis toimii ja imeytyy niin kuin pitääkin. On ollut vapauttavaa herätä aamuisin ilman että tarvitsee ajatella lääkettä heti ensimmäisellä sekunnilla. En voi olla kuin tyytyväinen tähän hoitoon. 

Mut se mistä en ole onnellinen, on tää epätietoisuus ystäväni voinnista. Kun edes tietäisin onko hän elossa! Mä olen todella huolissani ollut koko viikon. Ja niin paljon se on muhun vaikuttanut että painajaisia sekä katkonaisia unia ollut joka yö. Oon menettänyt elämäni aikana niin paljon frendejä sekä sukulaisia et pää huutaa jo "ei enää!!!" Olisi ollut kiva toteuttaa suunnitelma illanistujaisista ja vaan jutella ja rentoutua mut nyt se ei oo mahdollista. Ihmiset kyselee oonko kuullut hänestä mitään, ja mua ahdistaa kun en ole kuullut mitään. Multa kysellään mun vointia joka päivä koska tietyt ihmiset esim. LaSun ja MiePän puolella tietää miten pahasti nää tilanteet muhun vaikuttaa. Mut joo, se siitä. Nyt mun kannattaa varmaan yrittää ottaa ihan rauhallisesti, tyttökin kun lähti tukiperheeseen. Tulee sunnuntaina takas. 

Perjantait kaikille ❤